Hyvä Tampereen klubin presidentti, piirin puheenjohtaja, hyvät Inner Wheel -sisaret, hyvät naiset ja herrat
Viidettäkymmenettä vuottaan juhliva Tampereen Inner Wheel klubi lienee suurimman haasteen edessä kuin koskaan aiemmin, mutta se ei ole haasteiden edessä yksin. Suomen Inner Wheel -järjestö on suuren haasteen edessä. Sekään ei ole yksin.
Tarkastelen seuraavassa Petri Toikkasen tekemää tutkimusta vuodelta 2019. Hänen aiheenaan oli Tulevaisuuden näkymät järjestöissä.
Tässä tutkimuksessa oli mukana laaja joukko eri järjestöjen kuten kulttuurin, sosiaali- ja terveysalan ja poliittisen järjestöjen johtohenkilöitä. Tutkimuksessa oli kaksi näkökulmaa: ensiksi, Miten näet yleisesti järjestö- ja kansalaistoiminnan kehittyvän ja toiseksi, miten näet oman järjestösi tulevaisuuden?
Keskeinen havainto oli se, että muutokset kohdistuvat sekä toimintaympäristöön että jäsenkuntaan ja vapaehtoistyötä tekeviin henkilöihin. Toimintaympäristön muutoksessa Ihmisten sitoutuminen järjestöihin on entistä heikompaa, epävarmuus, monimutkaisuus ja muutosten nopeus ovat kasvussa ja järjestöissä tapahtuvaa työtä ja tehtäviä automatisoidaan.
Muutoksia jäsenkunnassa ja vapaaehtoistyössä olevia kuvaavat seuraavat toteamukset: toimintaansitoutuminen on lyhytkestoisempaa, jäsenistön ikärakenne vinoutuu ja jäsenmäärät pienenevät.
Erään kulttuurialan järjestön toiminnanjohtaja toteaa haastattelussa: Ihmiset eivät tule järjestöjen luo vaan järjestöt on vietävä ihmisten luo. Palvelut on paketoitava selkeästi. Ihmisten on tiedettävä mihin sitoutuvat. Kertaluontainen sitoutuminen on mahdollistettava ilman velvollisuuksia. Etäosallistumisesta tulee itsestäänselvyys. Jäsenyyksistä luovutaan.
Poliittisen järjestön toiminnanjohtaja taas kertoo, että sitoutunut jäsenistö vanhenee. Nuoret tulevat mukaan projektiluontoiseen toimintaan, mutta heitä ei saa sitoutumaan pitkäjänteiseen järjestötyöhön.
Sosiaali- ja terveysalan järjestön toiminnanjohtaja osaltaan sanoo, että sitoutuminen pitkäjänteiseen toimintaan on jo nyt vähentynyt. Popup -tyyppinen yksittäisiin tapahtumiin osallistuminen kasvaa ja vain ihmisille tärkeinä kokemiin tapahtumiin. Vapaa-aika koetaan yhä tärkeämmäksi ja sitä ei haluta ”s?oittaa” vain yhteen asiaan, jolloin kilpailu ihmisten osallistumisesta kasvaa.
Yksi kommentti oli, että kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja ”jäsenmaksueuroista” kiristyy. Pelkät ”jäsenedut” eivät enää myy, täytyy saada muutakin kuten etuja ja alennuksia tai jäsenyyden on annettava jotain erityistä: kutenkokonaisvaltainen jäsenyyskokemus, yhteisöllisyys, arvot ja ”tarina”, joihin haluaa sitoutua ja jota tukea.
Erään kulttuurialan järjestön toiminnanjohtaja ennusti: jäsenmäärät tulevat putoamaan dramaattisesti vanhojen jäsenten poistuessa ja uudet jäsenet ja etenkin nuoret tarvitsisivat jotain uutta, minkä vuoksi jäsenyys nähtäisiin tärkeänä.
Suurimpina haasteina tutkimukseen vastanneet mainitsivat avustusrahoituksen vähenemisen, työntekijöiden jaksamisen, jäsenmäärien laskun sekä luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten heikon sitoutumisen…
ja edelleen: jäsenien ja tekijöiden rekrytointi ja sitouttaminen on vaikeutumassa. Yli 70% järjestöistä näkee, että uusien jäsenten ja aktiivisten tekijöiden saaminen on vaikeutumassa.
Organisaatiorakenteen osalta vastaajat totesivat, että rakenteet ovat muutoksessa, paikallistason yhdistykset vähenevät, syntyy fuusioita ja työntek?ämäärä on laskussa.
Lisäksi vastauksissa tuli esille, että valtakunnallista toimintaa ja sen alueellista laajuutta tulee tarkastella jatkuvasti, koska väestö keskittyy yhä tiiviimmin kasvupaikkakunnille. Pitää osata uudistua, enemmän tehokkuutta, tulevaisuuden osaamista, verkostoja, yhdessä tekemistä yli sektorirajojen.
Etäosallistumisesta on tulossa normaalia. mobiiliympäristöä hyödynnetään jäsenyyden tukena, hallinnosta tulee entistä sähköisempää ja verkkoympäristöä hyödynnetään koulutuksissa ja toiminnan tukena.
Hyvät läsnäolijat
Kaikissa haastatteluun osallistuneiden johtohenkilöiden sitaateissa näkyy samat huolet, joihin me järjestössämme IW:ssä olemme jo vuosien kuluessa törmänneet.
Tutkimuksen tekijän on helppo vetää johtopäätökset. Hän toteaakin seuraavasti: järjestöillä on edessään epävarmuuden aika. Rahoitus vähenee, vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden saaminen on entistä vaikeampaa, kilpailu toisten järjestöjen kanssa resursseista kuten rahasta, ihmisten ajasta ja osaamisesta kiristyy ja monelle järjestölle 2020-luku tulee olemaan vaikeaa selviytymiskamppailua. Ikärakenteeltaan vinoutuneilla järjestöillä on edessään toiminnan raju supistaminen, jos muutoksia ei onnistuta tekemään
Toinen johtopäätös: On tullut uusiutumisen ja rakennemuutoksen aika, yhteistyöstä järjestöjen, yritysten ja kuntien kanssa on haettava lisää voimaa perustehtävän toteuttamiseen, kun rahaa ja tekijöitä on entistä vähemmän. Monissa järjestöissä ilmenee halua siirtää aluetoiminnan rakenteita valtakunnalliselle tasolle. Aluetaso on mahdollista organisoida toimintaryhmillä ja lopulta pieniä yhdistyksiä lakkautetaan tai ne sulautuvat yhteen toisien kanssa
Näin ollen on välttämätöntä satsata toiminnan ja tekemisen laatuun ja korostettava viestinnän roolia. Viestiminen ei ole enää tukitoiminto, vaan pikemminkin strateginen toiminto.
Loppupäätelmänä tutkija toteaa, että järjestöissä eletään nyt murrosaikaa. Alkava vuosikymmen horjuttaa vanhaa, mutta luo samalla uutta vireää kansalaistoimintaa.
Tässä uudessa tilanteessa meillä Suomen IW järjestössä oleelliseksi kysymykseksi nousee: millainen järjestö haluamme olla? Millainen klubi haluamme olla.
Hyvät Inner Wheelin jäsenet, hyvät ystävät
Lukiessani edellä siteeraamaani tutkimusta huomasin, että siihen kirjatut havainnot kuvaavat hyvin Inner Wheelin tilannetta; se oli kuin tutkimus omasta järjestöstämme. Samat kehitystrendit on järjestössämme tunnistettu: väki vähenee, ei ole halukkuutta ottaa vastaan luottamustehtäviä ja uusia jäseniä on vaikea saada rekrytoiduksi. Lisäksi järjestömme on jäänyt kansan keskuudessa tuntemattomaksi ja etäiseksi. Aikaisempi yhteys rotareihin loi heidän puolisoistaan luonnollisen uusien jäsenten rekrytointipohjan. Vaikka muodollista yhteyttä ei enää ole ja vaikka rotarit ovat avanneet jäsenyytensä myös naisille, mielestäni me voisimme herättää henkiin kanssakäymisen rotarien kanssa. Uskoisin sen voivan olla iloksi ja hyödyksi niin meille Inner Wheelissä kuin myös rotareille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuin mekin. Inner Wheel on avoin kaikille ja kaikenikäisille naisille. Jäsenhankinta voidaan kohdistaa tasapuolisesti niin rotarien puolisoille kuin kaikille tavoitettavissa oleville naisille, joiden voimme ajatella jakavan arvomme ja tavoitteemme.
Järjestössämme on tunnistettu nykytilanteen ja tulevaisuuden haasteet. Olemme ottaneet kaikki piirit ja klubit aikaisempaa aktiivisemmin mukaan valtakunnalliseen yhteistyöhön ja päätöksentekoon. Olemme lisänneet viestintää ja käynnistimme valmistelun organisaation keventämiseksi. Kuitenkin täytyy myös, että liian vähän olemme ehtineet eteen tulleiden haasteiden keskellä keskustelemaan klubien tukemisesta jäsenhankinnan edistämisestä nykyisessä haastavassa tilanteessa.
Keskustelu mahdollisesta organisaatiouudistuksesta jatkuu. Toivon jokaisen piirin ja klubin pohtivan keinoja vastata edellä kuvaamiini haasteisiin.
Vaikka halukkuus sitoutua järjestötoimintaan näyttää laskevan, tarve vapaaehtoistoiminnalle ja perinteiselle hyväntekeväisyydelle kuin myös ihmisten väliselle kanssakäymiselle on aivan ilmeinen. Ei elämä muutenkaan ole pelkkiä ongelmia ja haasteita. Klubeissamme tehdään paljon hyvää työtä ja yhteisöllisyys ja monivuotinen keskinäinen ystävyys on monien klubien toimintaa ylläpitävä voima. Ilman klubeja ei ole järjestöä. Älkäämme antako- IW aatteen vaipua historiaan vaan pitäkäämme IW- aate elävänä siirrettäväksi henkiseksi pääomaksi tuleville sukupolville.
Lopuksi hyvä juhlayleisö: tuon Suomen IW:n hallituksen onnittelut juhlivalle Tampereen klubille. Samalla minulla on ilo ja etuoikeus välittää Kansainvälisen presidenttimme Trish Douglasin onnittelut 50. vuottaan juhlivalle Tampereen klubille saamani viestin välityksellä, jonka tässä luen.
Trish Douglasin onnitteluviesti sekä suomennos